Dark Side




Huhuu!
Täältä voitte lukea karmeampiakin karmeita kummitustarinoita.
Jos keksite/tiedätte jotakin itse, niin lähetääkää ne maililla, tai sitten vieraskirjaan.
Älä kopio mitään!



Myöhässä
Mies ja nainen olivat juuri menossa naimisiin. Heidän hääpäivänsä olisi ollut viikon päästä. Mutta miehelle tuli juuri tärkeä sanoma: häntä tarvittiin töissä.
Mies lähti liikematkalle, tietämättä, että joutuisi olemaan siellä yllättävän pitkään. Hän oli siellä kaksi viikkoa, kunnes kuuli että hänen tuleva vaimonsa oli jäänyt auton alle. Mies suri paljon, mutta puolessa vuodessa meni naimisiin uuden naisystävänsä kanssa. He elivät onnellisena viisi vuotta. Sitten mies kuuli, että hänen äitinsä oli sairaana. Niinmpä hän palasi kotikylään. Samaan kylään, jossa hänen piti mennä alunperin naimisiin. Mies päätti samalla käydä entisen tulevan vaimonsa haudalla. Mies polvistui haudan eteen sytyttämään kynttilää. Mutta, ainakun tämä sai tulen syttymään tikkuun, tuli tuulenpuuska ja sammutti tämän. Kun mies yritti kolmannentoista kerran, se onnistui. Hän sai tulen syttymään. Mutta silloin hän kuuli takanaan äänen. Mies kääntyi, ja kauhukseen huomasi kuolleen tulevan vaimonsa haamun. Haamulla oli puukko kädessä, ja se tuli ilkeästi nauraen miestä kohti. Mies perääntyi taaksepäin, ja kuuli kun haamu sanoi: "Minä odotin sinua.. Odotin 5 pitkää vuotta.. Mutta et koskaan tullut! Nyt sinä saat kärsiä.."
Mies perääntyi hätääntyneesti, mutta liikaa. Hänen takkinsa syttyi palamaan, ja itse tämä kaatui heinikkoon. Kuiva heinikko syttyi helposti palamaan.
Naisen haamu nauroi ilkeää, noitamaista naurua, ja tuli lähemmäksi, upottaen puukon nopeasti miehen rintaan. Mies karjaisi kivusta mutta ei päässyt pakoon, sillä tämän ympäröi nopesti liekkimeri. Mies huusi polttavasta kivusta, mutta pian oli palanut kuoliaksi. "Nähdään pian.." haamu sanoi kaukaisella äänellään ja katosi näkyvistä.



Kuin mielisairaalasta karannut

Mies ja nainen olivat ajamassa autolla, kunnes Bensa loppui. Mies lähti hakemaan bensaa huoltoasemalta, kävellen. Nainen jäi sillä aikaa autoon.
Kun nainen alkoi kuuntelemaan radiota, tämä kuuli hetken sisällä sieltä ilmoituksen, että lähellä olevasta mielisairaalasta on karannut hullu, vaarallinen tappaja. Naista alkaa jo hieman pelottamaan, kunnes tämä näkee edessään poliisiauton. "Tule hiljaa ja hitaasti ulos autosta, mutta älä vain katso taaksesi!" poliisit kuuluttivat. Nainen nousi autosta, ja kuuli sitten takaansa jyskyttävän äänen. Nainen melkein katsoi taaksensa, mutta silloin poliisi toisti: "Älä katso taaksesi!" Nainen oli jo melkein poliisien luona, ja päätti katsoa taakseen. Kun hän käänsi katseensa, hän näki hullun mielisairaalasta karanneen murhaajan hyppimässä hänen auton katollaan, miehensä verinen pää kädessään.




Punainen baskeri
Olipa kerran tyttö, jonka vanhemmat olivat köyhiä. Hänen ystävänsä oli ollut vasta ulkomailla, ja oli saanut hienon punaisen baskerin. Tyttö halusi itselleen sellaisen, mutta hänellä ei ollut rahaa. Pian hän kuitenkin kuuli talosta, jossa oli henki joka toteuttaisi toiveita. Tyttö meni taloon, ja huusi. "Onko täällä ketään?" Pian kuului vastaus: "Mitä haluat?" "Tahdon punaisen baskerin." tyttö vastasi. "En voi antaa sitä sinulle. Tule huomenna uudestaan."  Tyttö tuli seuraavana päivänä uudestaan. "Mitä haluat?" Kuului kysymys.  "Haluan punaisen baskerin!" tyttö huusi vastaukseksi.  "Ei, en voi antaa sitä sinulle. Tule huomenna uudestaan." Tyttö tuli kolmatta kertaa, ja taas kuului kysymys: "Mitä haluat?" "Haluan punaisen baskerin." Tyttö vastasi. "Oletko aivan varma?" ääni kuului. "Kyllä. Tahdon punaisen baskerini!" tyttö vastasi. "Hyvä on." Henki sanoi. Sitten ilmestyi käsi, jossa oli puukko. Se leikkasi tytön päänahan irti, ja näin tyttö sai punaisen baskerinsa!


Kuollut mummo
Tyttö saapuu illalla hautausmaalle sytyttämään mumminsa haudalle kynttilän. Aavemmaisen hiljaisuuden vallassa tämä kävelee kohti tiettyä hautakiveä, yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoo lausahdus. "Laura, siinähän sinä!". Tämä edesmennyt mummo istuu hautakiven reunalla ja hymyilee. Tyttö juoksee kiljuen autotielle, ja risteyksestä tuleva auto ajaa suoraan tytön yli. Kuskinaan tämän kuollut mummo.



Levottoman vainajan kosto

Myöhään eräänä iltana 1681 mylläri James Craeme, joka asui Durhamin kreivikunnassa Englannissa, sai vieraakseen kammottavan näköisen nuoren naisen haamun. Nainen oli kauttaaltaan veressä, ja hänellä oli päässään viisi avohaavaa. Nainen kertoi Craemelle, että hänen nimensä oli Anne Walker ja että hänet oli surmannut teräshakulla Mark Sharp -niminen mies. Sharp oli tehnyt tekonsa erään Anne Walkerin sukulaisen käskystä, joka myös oli nimeltään Walker, ja joka oli saattanut Annen raskaaksi. Nainen ilmaisi Craemelle selvin sanoin, että hän ahdistelisi tätä edelleenkin, ellei tämä tekisi tapauksesta ilmoitusta paikalliselle poliisituomarille.

Craeme ei uskonut näkemäänsä todeksi, eikä ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin. Mutta kun aave ilmestyi hänelle vielä kaksi kertaa, rukoillen ja esittäen uhkauksia, hän meni viranomaisten puheille ja kertoi heille naisen hirveän tarinan. Anne Walkerin ruumis löydettiin aaveen ilmoittamasta kuopasta, ja Sharp ja Walker pidätettiin. He joutuivat oikeuden eteen, heidät todettiin syyllisiksi ja hirtettiin. Annen aave, joka näin oli saanut kostonhalunsa tyydytetyksi, ei näyttäytynyt enää sen jälkeen.



Hautausmaan Mary

Jo monen vuoden ajan yhdysvaltalaiset autoilijat, jotka ovat ajaneet pitkin Archer Avenueta Chicagon eteläpuolella, ovat tehneet ilmoituksia kauniista ja nuoresta liftaajasta, vaaleaveriköstä, jolla on yllään ilmeisesti 1920-tai 1930-luvulta peräisin oleva valkoinen puku. Useimmat ilmoituksen tekijät ovat kertoman mukaan olleet naimattomia miehiä, ja tyttö on usein hypännyt heidän autoonsa lupaa pyytämättä ja ilmoittanut heille vain, että hänen täytyy saada kyyti kotiinsa.

Tytön kotipaikka on kaikesta päätellen Resurrection-niminen hautausmaa South Arher Avenuen varrella, sillä auton tullessa hautausmaan kohdalle liftaaja poistuu autosta, joskus avatusta ovesta ja joskus oven läpi, astelee suljetun takorautaisen portin luo, menee hautausmaalle sen läpi ja katoaa näkyvistä heti portin sisäpuolelle päästyään. Resurrectionin Maryn, kuten aavetta nimitetään, väitetään olevan erään nuoren puolalaistytön aave. Tyttö sai surmansa auto-onnettomuudessa 1931 ollessaan palaamassa kotiin tanssiaisista, ja hänet haudattiin Resurrection-hautausmaalle tanssipuku yllään ja tanssikengät jalassaan.

Eräänä iltana vuoden 1977 joulukuussa muuan autoilija huomasi hautausmaan korkean portin sisäpuolella seisovan nuoren valkopukuisen naisen. Nainen piteli kiinni portin rautakaltereista ja katseli tielle. Autoilija arveli, että tyttö oli jäänyt vahingossa lukkojen taakse hautausmaalle, ja kutsui poliisin, mutta tyttö ehti kadota ennen kuin poliisi tuli paikalle. Poliisi etsi tyttöä hautausmaalta valonheittimen avulla, mutta siellä ei näkynyt ketään. Poliisi ja autoilija saattoivat kuitenkin todeta, että kaksi portin rautatankoa oli taipunut ulospäin, ja taipuneissa tangoissa oli selvästi nähtävissä kaksi pientä kämmenenjälkeä.



Walsinghamin kummitukset

Vuonna 1891 eräässä talossa Georgiassa USA:ssa alkoi ilmetä kummallisia häiriöitä. Ovet paiskautuivat kiinni, kellot soivat ja huonekalut lentelivät, kaikki tämä ilman näkyvää syytä. Talossa asui Walsingham-niminen maanviljelijä perheineen. Aluksi kummittelu ei huolettanut heitä, sillä he arvelivat syyksi epäystävällisiä naapureita tai pahantapaisia lapsia. Ajan mittaan Walsinghamit alkoivat kuitenkin uskoa kummituksiin.

Kummittelu näytti alkavan kun herra Walsingham pian taloon muuttamisen jälkeen heitti pois löytämiään vanhoja luita. Aaveita ei juuri näkynyt, mutta ne pitivät koko perheen öisin valveilla karmealla huudolla, valituksella ja naurulla. Walsinghamin lemmikkieläimet ilmeisesti kuitenkin näkivät aaveita. Näkymättömät kädet silittivät kissaa, mutta koira haukkui aaveille. Kun se kerran hyökkäsi aavetta kohti, aave löi sitä niin lujaa että sen niska katkesi. Nuorin tytär näki kerran yöllä tyhjästä ilmestyneen miehen käden, joka laskeutui hänen olalleen. Hän näki ja tunsi sen, mutta se ei näkynyt peilistä, jonka edessä hän istui. Hän kirkaisi ja käsivarsi katosi.

Kerran aave seurasi Walsinghamia hänen kävellessään puutarhassa. Hän ei nähnyt sitä, ainoastaan miehen paljaiden jalkojen jäljet, jotka ilmestyivät hänen jälkiensä viereen. Vaikutti siltä kuin aave olisi kulkenut hänen vierellään. Walsinghamit muuttivat talosta eräiden epäonnistuneiden päivälliskutsujen jälkeen. Yläkerrasta kuului huutoa ja katosta pöydän yläpuolelta alkoi tippua verta. Yläpuolella olleesta huoneesta ei löydetty selitystä tälle karmealle tapaukselle.

Tyhjä talo pysyi outona kummajaisena siihen asti kunnes eräs Horace Gunn vietti siellä yön. Hän heräsi ja näki veren tahriman ihmispään leijuvan yläpuolellaan. Se katosi ja Gunn juoksi huoneesta niin kauhistuneena ettei pystynyt huutamaan. Käytävässä hänen kurkkuunsa puristuivat jääkylmät, näkymättömät kädet, ja hän oli tajuton seuraavaan päivään asti. Gunn ei koskaan toipunut tästä talossa viettämästään yöstä, mutta sen jälkeen kummittelu loppui salaperäisellä tavalla.




Kummitus?
Oli yö. Mies ja vaimo nukkuivat rauhallisena makuuhuoneessaa. Kunnes heräsivät askeleisiin. Ensimmäinen. Toinen. Kolmas. Neljäs. Viides. Kuudes. Seitsemäs. Kahdeksas. Yhdeksäs. Kymmenes. Ovi avautui hiljaa naristen. Sisään astui pelottava valkea hahmo ja se sanoi:
- Äiti, missä on potta?

Kummitustarinasta kiitos Kojimalle.



Vihreä huivi
Olipa kerran mies ja nainen jotka olivat olleet naimisissa monia vuosia. Mies oli aina ihmetellyt vaimollaan olevaa vihreää kaulahuivia. Vaimo suuttui jos mies edes vihjasi jotain kaulahuivista. Kului vuosia, ja naisesta tuli kuolemansairas. Hän sanoi miehelleen "Kun minä kuolen saat ottaa vihreän kaulahuivin pois. Parin viikon kuluttua nainen kuoli. Pidettiin hautajaiset, ja keskellä kirkkoa, juhlavieraiden edessä mies otti kaulahuisvin pois,
 ja naisen pää tipahti pois paikoiltaan. Se vieri lattialla juuri miehen jalkojen viereen.

Kiitos kummitusjutusta, Katsu.



Joko alkoi pelottaa?
Tarinoita tulee lisää kunhan ehdimme kirjoittaa. ^^

Create a Free Website